Liedon lukion Washington-projektin osallistujat ovat päässet Amerikkaan saakka ja jet lagista aletaan pikkuhiljaa selvitä. Ensimmäinen ilta meni pääasiassa keskittyessä hereillä pysymiseen. 20 tunnin putkeen valvominen, 4 tunnin yöunilla ei ole helppo homma, vaikka olisikin koko päivän vain istunut koneessa, bussissa tai lentokentällä.
Ensimmäisenä kokonaisena päivänä suunnattiin aluksi koululle. Nopeasti sai huomata, että koulubussit oikeasti olivat keltaisia, käytävät olivat täynnä lockereita ja kaikkialla oli koulun oman urheilujoukkueen logoja. Paikka oli suoraan high school -leffoista. Koulussa keskusteltiin hieman amerikkalaisista stereotypioista ja niiden paikkaansapitävyydestä. Seuraavaksi tehtiin “ice breaker” -harjoituksia ja tutustuttiin vähän muiden maiden edustajiin. Lounaaksi amerikkalaiseen tapaan pizzaa ja sitten lähdettiin D.C:n keskustaan. Siellä kierreltiin aluksi American History Museumissa ja sen jälkeen katseltiin Lincoln memorialia sekä Washington monumenttia.
Toisen päivän aluksi oli avajaisseremonia. Siellä meille puhui Joan Trumpauer Mulholland, joka on toiminut lähes koko elämänsä kansalaisoikeusaktivistina. Hänen puheensa pääkohta oli haastaa summitiin osallistuvat nuoret vaikuttamaa eri asioihin: “I challenge you – all of you – to find an issue that you believe in and go do something about it.” Hän kannusti osallistujia ottamaan kaiken irti summitista, miettimään asioita eri näkökulmista ja miettimään, mitä merkittävää voi elämässään tehdä. Puheen jälkeen kansainväliset opiskelijat saivat mahdollisuuden kysellä tarkemmin Trumpauer Mulhollandin toiminnasta kansalaisoikeuksien eteen. Tämän tekstin lopusta löytyy linkki lehtiartikkeliin Trumpauer Mulhollandin puheesta. Avajaisten jäljeen lounastimme ja sen jälkeen menimme lähempää katselemaan ensimmäisen päivänä vain ohimennen nähtyä Valkoista taloa ja US Capitolia. Trumpia ei päästy Valkoisen talon tarkkaan vahdittua aitaa lähemmäs. Sen sijaan Capitoliin päästiin sisälle ja saatiin opastettu kierros.
Matka on siis pyörähtänyt hyvin käyntiin. Vielä on onneksi paljon aikaa jäljellä koska tehtävää on paljon. Haluan loppuun vielä ilmoittaa että kirjoitan tätä blogia suuresta kauppakeskuksesta istuessani hierovassa tuolissa. Meno on aika Amerikka.
-Otto