Morjesta jälleen!
Noniin, nyt on kolme vuotta lukiota ohitse, ylppärit takana ja kesä alkamaisillaan. Kolme vuotta meni nopeasti, vaikka itse asiassa kolmas vuosi oli rankin, sillä kirjoitukset painoivat päälle ja niihin valmistautuminen oli aloitettava ajoissa.
Kirjoitusaineitani olivat biologia, maantiede, matikka, enkku ja äikkä. Biologian kirjoitin syksyllä 2014, muut keväällä 2015. Vaikka kävin koko 2014 kesän töissä, oli lukeminen aloitettava ajoissa. Tein itselleni lukusuunnitelman, jota noudattamalla lukeminen oli helpompaa ja stressi väheni huomattavasti. Luin biologiaa 6-8 h päivässä, mikä oli joinain päivinä vaikeaa… Kuitenkin olin valmistautunut niin hyvin, ettei kokeeseen meneminen ollut enää kuin sen pois kuittaaminen.
Kokeen jälkeen painolasti helpotti valtavasti vaikka tiesin, että kevään kirjoitukset tulevat kovaa vauhtia. Pidinkin muutaman viikon täysin vapaata ylppäriasioista. Rentoutumisen jälkeen taas oli aika aloittaa lukeminen. Ensitöikseni väsäsin kalenteriin ja paperille lukusuunnitelman, jotta valmistautuminen olisi helpompaa. Kevät painoi mieltä ja jännitti kovasti, mutta suunnitelman jälkeen tuntui jo luottavaisemmalta. Koulussa käytävät kertauskurssit ovat mahtavia, sillä jos niissä panostaa, niin niistä saa paljon irti. Hyödynsin siis kertauskurssit ja aloin itsenäisesti lukemaan vasta joululomalla. Sitä ennen luin lukuläksyt ja tein ylimääräisiä tehtäviä.
Joululoma koitti ja lukeminen alkoi. Lukusuunnitelman mukaan luettiin ja vapaa-ajalla tehtiin sitten muita asioita. Kuntosalilla kävin edelleen 3x viikossa, sillä taukojen pitäminen ja rentoutuminen ovat vähintään yhtä tärkeitä, kuin itse lukeminen!
Jännitys alkoi hälvetä sen mukaan mitä pitemmälle lukeminen eteni. Myös muistiinpanoja tehtäessä itsevarmuus kasvoi. Kuitenkin, ilman ystäviä, perhettä ja opettajia selviämisestä tulisi rankkaa, joten muiden puoleen kääntyminen (edes osittain) on järkevää.
Noh, kirjoitukset olivat ja menivät. Jännitys laski ja aurinko alkoi paistaa entistä kirkkaammin. Raskas ja pitkä taival on nyt ohitse! Nyt jännitetään enää tuloksia ja järjestetään juhlia! Tällä hetkellä ajattelen kirjoituksia aivan eri tavoin, kuin niitä ennen… Silloin ne tuntuivat suurelta möröltä, mutta nyt se tuntuu pienemmältä, ihan mielenkiintoiselta asialta ja ajalta.
Minä selvisin niistä hyvin, ehjin nahoin, joten selviää kaikki muutkin! Kyseessä on kuitenkin VAIN ylioppilaskirjoitukset. Meni ne sitten miten tahansa elämä ei kaadu niihin. On elämää niiden jälkeenkin – ja runsaasti onkin! Kun tekee töitä opiskelun eteen, rakentaa lukusuunnitelman ja muistaa rentoutua, niin hyvä siitä tulee!
– Juha