Torstaina aamulla tulimme koululle vielä entistä aikaisemmin, koska valmistauduttiin muiden delegaatioiden saapumiseen Broad Runille. Tykkään tosi paljon amerikkalaisista koulubusseista: helppoja käyttää ja kaikki juttelee toisilleen. Kun kaikki oli saatu ohjattua valtavaan auditorioon, saapui meille puhujaksi Sudanissa syntynyt Deng Chol. Hän kertoi meille rankasta taustastaan ja muutostaan Yhdysvaltoihin (alla englanniksi tarkempaa tietoa hänestä). Mielenkiintoisen puheen jälkeen meidät oli jo aiemmin jaettu ryhmiin, joissa suunnittelimme yhdessä pakolaisleirin. Oli aika kova homma, mutta tosi erilainen verrattuna tavallisiin kouluprojekteihin. Omassa ryhmässäni oli skotlantilainen, etelä-afrikkalainen, norjalainen ja pari amerikkalaista. Refugee campit laitettiin seinälle näyttelyyn ja käytiin joitakin niistä yksityiskohtaisemmin läpi. Opettajat olivat tällä aikaa kirjastossa keskustelemassa maidensa maahanmuutto- ja pakolaisasioista. Lounaan jälkeen (patonkia, sipsejä) käytiin läpi kolmas summit-dialogi, jonka aiheena oli siis pakolaiset ja maahanmuuttajat. Näissä dialogeissa monilla mailla oli tosi vahvoja mielipiteitä, joten yleensä dialogeista puhumista jatkettiin vielä automatkalla kotiinkin. Torstaina koulun jälkeen kävin mun hostäidin kanssa autolla Starbucksissa, koska alle kilsan matka kävellen olisi tietenkin aivan liian pitkä. Myöhemmin mentiin Oton, Saaran ja parin amerikkalaisen kanssa Loudoun Oneen, joka on täynnä kaikkia eri ravintoloita. Targetissakin oli käytävä Saaran pyynnöstä. Iltaa jatkettiin vielä yhden hostin talolla, jossa pelattiin vielä pitkään korttipelejä.
Perjantain koulupäivä vietettiin myös Broad Runilla, sillä vuorossa oli language day, jolloin opetimme amerikkalaisille suomea. Yhteensä meillä oli kolme 90 minuutin pituista oppituntia. Suosikeiksi näiltä tunneilta nousivat meidän oppilaille antamat suomalaiset etunimet (Tuomo ja Kari listan kärjessä), tietovisa, jossa häviäjäjoukkue joutui syömään salmiakkia ja avantouintivideot. Kaikki ainakin esittivät tykkäävän meidän tunneista, joten onnistuimme omasta mielestämme hyvin. Koulun jälkeen menin kattomaan mun hostin lacrossepeliä, jossa oli kyllä tunnelmaa. Yllätyin myös, että koulun pelin pääsyliputkin maksoivat yllättävän paljon +kentän laidalla joku mies ajoi kärryllään gatoradea ilmaiseksi pelaajille. Pelin jälkeen me kaikki menimme katsomaan koulun musikaalia nimeltä The rock of ages, jossa kuulimme 80-luvun rokkihittejä. Vaikea kuvitella, että noin iso musikaali ollaan saatu aikaiseksi koulussa, koska moni näyttelikin niin ammattimaisesti. Illalla palasimme vain väsyneinä hostperheisiimme.
– Alina
Deng Chol was born in South Sudan during an era of civil war. As a child who was too long deprived of parental love, forced to walk over a thousand miles across Africa, and illiterate until the age of 14, Deng firmly believes that no boy or girl should have the childhood he had: A child should not need to experience a civil war to be educated, nor to have trees as her classroom, sandy soils as notebooks, index fingers as pencil, or feet as erasers. This humble beginning has contributed to Deng’s character and capacity to stand up for the disadvantaged around the world.
Deng immigrated to the United States where he has taken advantage of the opportunities afforded to him, earning several degrees: a B. S. in Political Science, and minor in Economics from Arizona State University; an MBA in Global Business Management from the George Washington University School of Business; a Master of Public Administration from Harvard Kennedy School, where he was a Dubin fellow at the Harvard Center for Public Leadership. Deng was a co-Founder and Executive Director of the Lost Boys and Girls of Sudan, (U.S.A). He currently works as the Protection Technical Advisor at Samaritarian’s Purse, an international relief NGO based in North Carolina.
Today, there are over 140 millions children in the world without access to basic education. Deng was supposed to be one of them, but only by miracle did he get the opportunity to learn. Deng’s story serves as an important reminder of what refugees can become with support and opportunity.