26-30.9.2015 Minivaihto Ahrensburgissa, Saksassa
Syyskuun lopulla huipentui Liedon lukion saksanopiskelijoiden lukukauden alku kolmen kokonaisen päivän kestoisella kulttuurivaihtotempauksella Saksassa, Ahrensburgissa. Ahrensburg on noin reilun 30 000 asukkaan kaupunki aivan Hampurin kupeessa, ja vaihtoja Liedon lukion ja Ahrensburgin Eric-Kandel-Gymnasiumin eli paikallisen lukio-peruskoululiittymän välillä on järjestetty jo monta vuosikymmentä. Omat vanhempanikin, jotka molemmat kävivät Liedon lukiota, ovat aikanaan osallistuneet tähän samaan oppilasvaihtoon, tosin silloin aika oli hieman pitempi kuin kolme päivää.
Äitini kertoi lähtiessäni mukaan tähän ohjelmaan, että hänen ollessaan Ahrensburgissa hän asui suuressa kartanossa, jossa hänellä oli oma, palvelijoille alun perin tarkoitettu siipi. Talo oli hieno, mutta ensimmäisellä yhteisellä päivällisellä äitini isäntäperhe ilmoitti, että he puhuisivat hänelle vain saksaa jotta hän oppisi jotakin. Äiti oli opiskellut saksaa vasta hyvin vähän, joten hän oli hiljaa koko loppu vaihdon. Itse järkytyin tarinasta ja toivoin sormet ristissä ettei omalla isäntäperheelläni olisi vastaavaa näkemystä. Onneksi he antoivat minun paikkailla muuten oikein sujuvaa saksaani silloin tällöin englannilla (vai olisikohan mennyt toisin päin;))
Liedosta lähti kahdeksan opiskelijaa Ahrensburgiin, missä oli meitä odottamassa samainen määrä oppilaita, heidät olimme jo viime toukokuussa isännöineet täällä Suomessa. Yllä kuvassa olemme koko ryhmän voimin Hampurin raatihuoneen sisäpihan suihkulähteen edessä vaihdon toisena päivänä. Vaihtoa järjestämässä mukana ollut Dedo Müller (kuvassa vasemmalla) historianopettajana toimi turistioppaanamme sekä Hampurissa että Berliinissä siellä käydessämme.
Vaihtoon kuului olennaisesti myös se, että pääsimme näkemään, millainen Saksan koulujärjestelmä on verrattuna Suomeen ja miten se käytännössä toimii. Osallistuimme omien isäntiemme ja emäntiemme koulupäivään, kävimme heidän kanssaan tunneilla ja söimme lounasta. Saksassa ei ole ilmaista koululounasta kuten Suomessa, vaan heidän tulee maksaa siitä kolmisen euroa. Monet toivat kuitenkin eväät kotoa. Saksassa syötiin ihmeellisen paljon valkoista leipää: aamiaiseksi, lounaaksi koulussa, välipalaksi, ihan milloin vain. Kyllä siinä tuli vähän ruisleipää ikävä!
Eric-Kandelin koulussa oli tiukat säännöt varsinkin puhelimien suhteen. Niitä ei saanut käyttää edes välitunneilla, eikä kuvia saanut missään nimessä ottaa. Tämän saimme Selinan kanssa tuta koulun vahtimestarin kautta hänen tullessaan läksyttämään meitä, luonnollisesti saksaksi.
Koulun oppitunnit olivat 45 minuuttia kuten meilläkin, mutta välitunnit olivat vain viiden minuutin mittaisia. Ja ruokatunti oli vain 15 minuuttia! Välitunnilla ei ehtinyt käydä kunnolla edes valtavan koulun ainoissa vessoissa, jotka sijaitsivat kellarikerroksessa. Thank god for 15 minutes!
Koulujemme suurin ero oli kuitenkin yleisessä tunnelmassa. Ahrensburgissa tuli olo, että kaikki tunneilla olivat todella kiitollisia saamastaan koulutuksesta. Se niin kutsuttu ”oppimisen ilo” oli heidän tunneillaan läsnä aivan uudella tasolla. Kaikki- ja tarkoitan KAIKKI – viittasivat innokkaasti ja ottivat osaa keskusteluun, nauroivat opettajien vitseille ja ottivat läksyt vakavasti. Jos oppilas vastasi opettajan kysymykseen, oli vastaus todella erilainen verrattuna Suomen lyhyeen mutinaan: jäsennelty, muodollinen ja kaikin puolin kuin mikäkin esseevastaus suullisesti. Kyllä siinä suomalaisella vähän suu loksahti auki, kun kaikki olivat niin kovin innoissaan ja aktiivisia.
Minivaihto oli kaikkien mielestä kaikin puolin hieno kokemus ja perheet ja isännät ja emännät toisessa päässä uusia ystäviä, joita täytyy joskus uudelleen mennä tapaamaan. Suosittelen tätä ja ylipäätään matkustelemista ja uusien ihmisten tapaamista kenelle tahansa, joka tahtoo kokemuksia, muistoja ja hauskoja juttuja kotona kerrottavaksi!
