Viimeiset päivät ja ajatukset LIYLS2016-reissusta

Tiistaina oli summitin viimeinen päivä. Jokainen delegaatio teki summitin aikana toimintasuunnitelma, joka toteutettaisiin kotona, omassa koulussa/kaupungissa. Tarkoituksena oli tehdä suunnitelma, joka parantaa koulutusta tai sen saavutettavuutta omassa kotikaupungissa tai -maassa. Erittäin vaikea aihe meille, koska Suomessa nyt on se MAAILMAN PARAS KOULUSYSTEEMI. Pitkän pohdinnan jälkeen päädyimme siihen, että aloittaisimme koulussamme vertaisopetuksen antamisen apua tarvitseville kanssaopiskelijoille. Aluksi kielissä ja matematiikassa. Kyseessä olisi siis tukiopetus, jonka antaa toinen opiskelija eikä opettaja. Tällaista opetusta olisi tarjolla kerran viikossa. Summitin viimeisenä päivänä esittelimme suunnitelmamme kaikille kv-opiskelijoille ja opettajille. Hyvää esiintymisharjoitusta pitää esitelmä yli 200 henkilölle!

Illalla oli päätösillalliset paikallisella golf-klubilla. Osa kv-vieraista lähti kotimatkalleen seuraavana päivänä, joten iltaan mahtui myös paljon hyvästien jättöä ja kyyneleitä. Tai oikeastaan see you soon/until next time -toivotuksia. Meidän reissumme jatkui vielä muutaman päivän ajan ja niistä ensimmäinen eli keskiviikko meni oppitunteja seuratessa. Torstaina oli myös oppituntien seuraamista ja myös hengailua ostoskeskuksessa. Inna matkasi torstaina Washington DC:n puolalaisen opettajan kanssa. Perjantaina oli kotiinlähdön aika. Lentomme peruttiin ja saimme puoli päivää lisäaikaa Ashburnissa. Enemmän aikaa uusien ystävien kanssa. Illalla oli sitten aika lähteä kotiin ja lentokentälle tuli mukaan aikamoinen saattajajoukko. Jälleen paljon kyyneleitä, pitkiä halauksia ja see you soon -toivotuksia.


Tässä vielä jokaisen vastaukset muutamaan kysymykseen:

1. Mikä oli parasta LIYLS:ssa? LIYLSissä aivan ehdottomasti parasta olivat uskomattomat, ihanat, älykkäät ihmiset jotka kokoontuivat joka puolin maailmaa keskustelemaan ja oppimaan ja rohkeasti tutustumaan toisiin ihmisiin ja kulttuureihin. Sain valtavasti uusia ystäviä jokaiselta mantereelta mikä on aika hieno juttu ja olen aivan varma että tuöen tapaamaan heitä vielä uudelleen. Amerikkalaisesta perheestäni tuli kahden lyhyen viikon aikana todella toinen perheeni.

2. Oliko jotain, mistä et tykännyt? Olisin halunnut jäädä ainakin yhdeksi päiväksi kun oli prom. Summitin perjantaina tuli kiire eikä Madeline Albrightille oltu varattu kylliksi aikaa emmekä ehtineet käydä keskusteluja gender equalitystä kaikkien delegationien kanssa. Se oli harmi.

3. Mikä oli parasta Amerikassa? Amerikassa parasrta oli ylitsepursuavan ystävälliset ja kohteliaat ja vieraanvaraiset ihmiset jotka tekivät kaikkensa että me ulkomaiset viihtyisimme kuin kotonamme.

4. Mistä et tykännyt/mitä et ymmärrä amerikkalaisesta kulttuurista/ihmisistä? En pitänyt amerikkalaisesta ruuasta ja olen onnellinen päästessäni syömään suomalaista ruokaa.

5. Opitko jotain uutta Amerikasta/amerikkalaisesta kulttuurista/ihmisistä? Todella ainakin stereotypioita amerikkalaisesta kulttuurista rikottiin, kuten että kaikki söisivät paljon pikaruokaa mutta koulu ei kyllä tukenut näiden stereotypien rikkomista… Opin että ikätoverit ovat samanlaisia ympäri planeettaa.

6. Mitä opit muista maista ja kulttuureista? Opin kunnioitusjärjestelmien eroavaisuuksista koulussa ja kotona, siitä että vapaa-ajan vietto on euroopassa melko samanlaista mutta mantereissa on eroa ja lisäksi opin aimo liudan kirosanoja eri kielillä.

7. Mitä opit muiden maiden koulutuksesta? Etelä-Koreassa töitä tehdään 24/7, amerikassakin kotitehtäviä saa useasti tehdä yömyöhään, mikä suomalaisille on ihan uusi juttu. Myös suomen ilmainen koulutusjärjestelmä on melko harvinainen.

8. Entä muista keskusteluaiheista? Kuulin sisäpiirin tietoja Puolan tämänhetkisistä hallinnollisista ongelmista kuten myös euroopan muiden maiden suhtautumisesta pakolaisiin ja maahanmuuttajiin.

9. Mitä opit itsestäsi/Suomesta matkan aikana? Keskustelunaiheet, etenkin poliittiset oikeudet ja pakolaiset herättivät minussa pienen innon osallistua ja tehdä Suomessa enemmän. Summitissa oli valtavasti ihmisiä, jotka näinkin nuorena tekevät niin suuria asioita, että haluan itsekin mukaan. Opin, ettei tarvitse odottaa että on vanha että voi tehdä jotain.

10. Muuta kommentoitavaa? 5/5 – Olga

1. Yksittäistä asiaa en osaa sanoa, sillä koko matka ja summit oli itsessään niin upea kokemus. 2. Se, että dialogien tullessa 16 maata oli jaettu kahtia. Emme tämän vuoksi kuulleet esimerkiksi Etelä-Afrikan näkökulmasta asioista. 3. Ihmiset!! 4. Mielen päälle tulee ainoastaan todella äänekkäät ihmiset, mutta niitä on kaikkialla. 5. Amerikassa mennään todella paljon vanhempien mukaan, ja amerikkalainen koulusysteemi on todella tiukka, verrattuna esimerkiksi meihin. 6. ja 7. Paljon asioita. Saisin aiheesta todella pitkän esseen aikaiseksi. 8. Aaaa niin paljon 9. Suomesta opin sen, että miten hyvin meillä asiat oikeasti on. Meidän koulutussysteemi on ainakin ihan huipputasoa ja vaikka me maksetaankin paljon veroa, me saadaan sille kuitenkin vastinetta ilmaisella terveydenhuollolla. Matkan aikana arvostus Suomea kohtaan vain kohosi. – Eerika

Helposti parasta LIYLS:ssä oli uusiin ihmisiin tutustuminen ja kaverisuhteiden luominen. Toki oli erittäin hienoa pöästä kuulemaan muiden maista, kulttuurista ja tilanteesta. Mutta kaikista paras oli ja vieläkin on ne ihmiset joihin pääsin ystävystymään. Pieniä ymmärrettäviä virheitä oli suunnitelmissa, sillä siellä oli ihmisiä joihin vain kerran elämässään pääsee näkemään kuten Madeleine Albright, mutta aikataulu oli liian tiukka pääsemään kysymään enempää kuin 3-4 kysymystä. Parasta Amerikassa oli ruoka. Ruoka oli mahtavaa ravintoloissa. Opin, että amerikkalaiset ovat ystävällisimpiä kuin suomalaiset ja avoimempia. Amerikkalaisessa kulttuurissa on mahdollista tyttö-poika-ystävyys ilman parisuhdetta, joka on mahtavaa. Oppisin uusien ihmisten uusia näkemyksiä. Amerikkalaisessa koulussa on hyvin paljon parannettavaa ja myös monen muun maan kouluissa, kuten huonolaatuiset välineet ja tauottomat koulupäivät. Oppisin paljon muista maista ja varsinkin näistä kyseisistä aiheista. Reissusta tajusin kuinka paljon hyviä ihmisiä on maailmalla. – Lauri

1. Parasta LIYLS:ssa oli ehdottomasti uusien ihmisten tapaaminen ja keskusteleminen heidän kanssaan. Sain paljon uusia näkemyksiä maailmasta ja paljon ystäviä. 2. LIYLS oli muuten hyvä, mutta osa tapahtumista oli pikkuisen huonosti organisoituja. Esim. Tri. Albrightin vierailu. Toisaalta muuten ihan mahtavaa. 3. Parasta Amerikassa oli ehdottomasti ystävälliset ihmiset. Meidät otettiin vastaan iloisesti ja ennakkoluulottomasti. 4. Ainoita asioita mistä en pitänyt oli summit päivien ruoka. Pizza/subit, sipsit ja vesi eivät ole ihan kelpoa ruokaa pitkälle päivälle. Toinen asia jota en ihan ymmärtänyt oli se, että oppilaat kävivät töissä muutamina iltoina viikossa. Suomessa ei edes päästetä alaikäistä töihin lähes missään. 5. Opin todella paljon uutta U.S.A:sta esim. ruokakulttuuria, asioita ihmisistä, paikallista näkymää, stereotypioita ja paljon muuta. 6. Opin muista maista ja kulttuureista niin paljon, ettei sitä voi tähän kirjoittaa. Mikäli informaatiota halusi, sen kun kysyi. Esim. opin monen maan hallinnollisen rakenteen ja paljon työmahdollisuuksista ja vapaa-ajan aktiviteeteistä muissa maissa. Ja tuo on vasta alku. 7. Opin monen maan koulutusjärjestelmän. Se oli siinä. 8. Opin paljon kaikkien keskustelujen aikana. Suurin kiinnostukseni oli ensimmäinen keskustelu, political rights. Saimme siitä loistavan keskustelun ryhmäni kanssa. Opin esimerkiksi paljon maailman vääryyksistä ja kuinka paljon asiat ovat oikeasti pielessä. Toisaalta myös paljon hyvää tuli ilmi. 9. Itsestäni opin, että toimistotyöt eivät minulle sovi ja tahdon tehdä aktiivista työtä. Eipä siinä muuta. 10. Matka oli uskomaton kokemus. Ei voi muuta sanoa. Jos tulee muita koulun matkoja, minä olen mukana. – Markus

1. LIYLS:ssa parasta oli ihmiset ja se, että oppi paljon uusia asioita kulttuureista ja ihmisistä ympäri maailmaa. Tapahtuma oli kokonaisuutena todella hyvin järjestetty ja sisälsi paljon huippukohtia. Odotin LIYLS:lta paljon, mutta kaikki odotukset ylittyivät kymmenkertaisesti. Omalta osalta kohokohta oli Madeleine Albright. Hänen puheensa oli erittäin ajankohtainen ja hyviä neuvoja sisältävä.

2. Summit oli erittäin hyvin järjestetty, mutta parannettavan varaakin jäi. Aikatalutuksissa oli jonkin verran ongelmia, esim. Albrightin “haastattelu” jäi erittäin lyhyeksi bussien aikataulujen takia. Myös opettajat oli unohdettu lähes täysin. Opettajille olisi voinut järjestää omia keskustelutuokioita, vierailuja yms. kun opiskelijat tekivät tehtäviää, joissa opettajien apua ei tarvittu.

3. Matka ei tehnyt minusta Amerikka-fania, mutta jätti positiivisen kuvan. Ihmiset olivat mukavia ja heidän kanssaan oli mukava käydä keskusteluja. Urheilijana mieleen jäi se, että jokaisesta koulusta löytyy kunnon palloiluhalli ja muut urheilukentät. Urheilu osana koulumaailmaa on mielestäni todella hieno juttu. Myös koulujen yhteishenki herätti hieman kateutta. Jokaisella koululla on urheilussa käytettävä nimi: Broad Run Spartans, Dominion Titans, Woodgrove Wolverines… Nämä nimet näkyvät myös koulun logossa, vaatteissa jne. Koulun hupparit, t-paidat ym. vaatteet olivat ahkerassa käytössä ja lisäsivät yhteishenkeä. Meidänkin täytyisi saada koulullemme tuollaisia vaatteita!

4. Tuhlaileva elämäntyyli. Esimerkiksi amerikkalaiset käyttivät todella paljon kertakäyttöastioita ja vessan vetäminen tuhlaa jopa 4 gallonaa vettä! Autoilla ajettiin joka paikaan. Oikeastaan minnekään ei päässyt ilman autoa, koska Asburn on tavallaan Washingtonin esikaupunkialue, jolla ei ole omaa keskustaa. Ashburnissä ei ollut laisinkaan joukkoliikennettä ja kävely- ja pyörätiet olivat olemattomia. Minulle, joka kävelen ja pyöräilen joka paikaan sekä kuljen paljon bussilla, otti koville tuo autoilu.

5. Amerikkalaiset, joita tapasimme, olivat erittäin vieraanvaraisia ja ei tullut sellaista tunnetta, että selisi ollut vain teeskentelyä. Se yllätti. Reissun aikana tuli tavattua todella fiksuja sekä avoimia nuoria amerikkalaisia. Opin paljon amerikkalaisesta koulusysteemistä ja elämänmenosta.

6. Muista maista ja niiden kulttureista tuli opittua niin paljon, ettei sitä voi mahduttaa tähän tekstiin. Eniten tuli varmaan opittua Bosnia & Hertsegovinasta ja Etelä-Koreasta. Opiskelijat ja opettajat ympäri maailmaa ovat loppujen lopuksi melko samanlaisia.

7. Amerikkalaiset tekevät todella paljon kotiläksyjä ja heillä on joka viikko useampi testi/koe. Jatkuva testaaminen on kyllä pois opetuksesta ja opiskelijoilla oli todella suuret paineet koko ajan. Etelä-Koreassa opiskelijat työskentelevät lähes 24/7 ja se tuntuu hurjalta. Milloin on aikaa elää? Euroopankin sisällä on paljon eroavaisuuksia koulusysteemeissä. Suomalainen koulusysteemi on maailman paras!

8. Konferenssin keskusteluaiheet olivat kaikki mielenkiintoisia ja saimme kuulla paljon sellaisia asioita, joita emme tienneet etukäteen. Erittäin opettavaista ja silmiäavaavaa.

9. Jokaisen tekemäni reissun jälkeen, arvostan yhä enemmän ja enemmän Suomen puhdasta luontoa, meidän hienoa koulusysteemiä, turvallisuutta ja sitä, että kaikkialle pääsee kävellen/pyörällä/joukkoliikenteellä. Kansainvälinen toiminta on minun juttuni. Uusi tieto lisää tiedonjanoani ja haluan nähdä enemmän maailmaa sekä oppia lisää. Matkakärpäsen purema, aina… – Inna



Rehtori Jyrki Saarnia puh. +358 50 372 2747

Opintie1D, Lieto 21420 Lieto

©2018 by Liedonlukio.fi